Roots bloody roots. Imatra on – kuten tunnettua – vähemmän tunnettu kaupunki. Kotikulmilla on silti aina kiva soitella. Mutta ilonaiheita oli Johnnyn ja Potan lisäksi muitakin, eli jihuu! Vihdoinkin kunnon heavy metal -meininkiä alusta loppuun. Kaikki rock-kukkoilun klisheet tuli nähtyä ja koettua. Huumeet eivät tosin liittyneet bändiin itseensä. Ennenkuin matka alkoi bongasimme Cosmos Tangon ukkojen kanssa yhden gamma&kalja -överitapauksen nuorisosoittoruokala Lepakon edessä. Koska Mika “Se Robert Plantin näköinen mies” Järvinen oli vaiheessa, oli meillä sitten – valitettavasti – aikaa katsella elvytysyrityksiä hieman tarkemminkin. Parempi vain keskittyä Kuningas Olueen, tuumasimme yhteen ääneen, ja perehdyimme vain ja ainoastaan alkoholijuomien maailmaan. Cosmos Tango soitti Imatralla viimeisen keikkansa, joten luvassa oli haikeat jäähyväiset… Hotellihuoneet näyttivät todellakin siltä, että siellä olisi ollut rauhallinen ja haikea meininki. Väärinpäin-leikki on kivaa, kokeilkaa itse! Mokomalla on vielä paljon opittavaa rock-meinigistä… Itse soittohan kulki taas hienosti. Tosin pieniä asennoitumisongelmia oli havaittavissa, kun bändi tuntee puolet yleisöstä etunimeltä… Jotenkin kaikenlainen turha hevipullistelu tuntuu aika kornilta. Niin, anteeksi että häiritsen mutta esine vai henkilö?